keskiviikko, 9. helmikuu 2022

Unholaan jäänyt blogini

Niin vaan on jäänyt tämänkin kirjoittaminen, muuta touhua on niin paljon. Silloin tällöin palaan täältä katsomaan jotain kuvia tai reseptejä, tai muuten vaan muistelemaan menneitä. 

Olkoon siis tämäkin vielä täällä, vaikkei päivitykään :) 

Mukavaa vuoden 2022 jatkoa, pysykäähän terveinä <3 

 

-Sallius-

lauantai, 26. syyskuu 2020

Syksyn suhinoita

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoitusten, muttei ole ollut kiinnostusta kirjoitella. Aika vaan menee niin nopeasti! Kohta on syyskuu ohi, siirrytään lokakuulle ja oikeaan syksyyn, kohti talvea.

Tämä kuluva vuosi on ollut kummallinen monin tavoin kuten kaikki tiedämme, mutta omassa elämässä on tapahtunut myös paljon hyviä asioita: olen tehnyt itseni kanssa paljon töitä mentaalipuolella, joten monissa asioissa ajatusmaailmani on muuttunut. Olen opetellut laittamaan itseäni ja tarpeitani etusijalle, ottamaan omaa aikaani juuri silloin kun tarvitsen ja tekemään asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Olen oppinut uusia asioita, kuten tuon hapanjuurileipomisen, vaikka vaaleaa leipää en vieläkään satavarmuudella saa onnistumaan. Olen neulonut islantilaisia villapaitoja, neuletakkeja kaksin kappalein ja kolmaskin tuloillaan. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut heistä ystäviä. Olen hakenut kouluun, johon en päässyt, ja töihin, joihin pääsin! Minulle tarjottiin myös lisätyötä samasta paikasta ja siinä aloitinkin jo. Koti on myyty, muutto on edessä ihan näinä päivinä. Siihen liittyen olen opetellut luopumaan tavarasta, jota minulla kyllä on edelleen, ja nauttimaan ajatuksesta, että vaikka uusi koti on pienempi, voin tehdä siitäkin kodikkaan ja meidän tyylisen pesän.

Mitä sinun vuoteesi on kuulunut?

Nyt on taas jouduttava eteenpäin! Ihanaa syksyä juuri sinulle, toivon elämääsi kaikkea hyvää! ❤️

-Sallius-

tiistai, 26. toukokuu 2020

Hapanjuurileivontakokeilut jatkuu

Tällä kertaa vuorossa se ihan ensimmäinen rukiista vehnään käännytetty juuri, jota ei meinannut huvittaa kuplia niin, että olisin uskaltautunut sillä leipomaan kunnon muotoiltava leipää. Löysin tuon juuren siis jääkaapista, se oli siellä ollut jonkin aikaa itsekseen ruokkimatta. Olen tuosta vehnästä, joka muuten sai nimekseen Kurttu, tehnyt jo useampia enemmän ja vähemmän onnistuneita leipiä, mutta olin jostain syystä jättänyt myös alkuperäisen odottelemaan käyttöä. 

Kun aikataulumme eivät kohdanneet, päätin uskaltautua kokeilemaan Patalaiskan pataleipää, eli tein laiskasta juuresta taikinan eilen illalla ja jätin sen yöksi kippoon nousemaan. Aamulla kuumensin uunin ja padan, tuuppasin kuplataikinan uuniin ja juuri sain hyppysiini hauskan uuden tuttavuuden!

IMG_4008.jpg

IMG_4007.jpg

IMG_4009.jpg

Meilkoinen mötkö on, ja sisus näyttää tummalta, eli kunnon sekaleipää ja luultavasti melko hapantakin. Mutta happamuus ei haittaa, mieluummin muutenkin syön ruisleipää. Vielä en uskalla sitä leikata, puolisen tuntia sen vielä pitäisi ainakin vetäytyä, mutta katsotaan sitten, ja maistetaan myös!

Kivaa tiistaita sinulle!

 

-Sallius-

torstai, 21. toukokuu 2020

Hei Helatorstaita!

Olen opetellut juurileivonnan saloja muutaman viime viikon ajan, ja ajatellut, että hepreaa on, varsinkin tuon vaalean leivän osalta. Muutaman kerran olen sitä kokeillut ja aina uunista on tullut enemmän ja vähemmän epämääräisiä kakkaroita, niin tänäänkin:

IMG_3999.jpg

Nämä onneksi alkavat jo muistuttaa leipää näöltään ja rakenteeltaan, mutta vielä on opittavaa. Tuo leivän viiltely on myös yksi osa leivontaa, ja tuon edellisen kuvan perusteella siihenkin kannattaa perehtyä paremmin 🤣

IMG_4001.jpg

Ruisleipä sen sijaan on onnistunut joka kerta tähän mennessä, ja se onkin ollut palkitsevaa. Tuon vaaleankin olen päättänyt opetella, joten jauhot pölisevät meillä jatkossakin!

Eliisa Kuuselan Leipävallankumous -kirjan olen ajatellut hankkia, katsotaan koska se eteen tupsahtaa.

Mitäs teidän päiväänne kuuluu?

 

-Sallius-

maanantai, 11. toukokuu 2020

Aurinkoa ja lämpimiä ajatuksia

Ulos kun katsoo, ei välttämättä tule mieleen otsikkoteksti: oikeasti meillä on maa harmaana ja räpsii vettä/räntää.

Mutta niitä äitini sai eilen äitienpäivälahjan muodossa:

IMG_3942.jpg

4.4.20 aloitin oman Muisto-neuletakkini Gedifran ihanasta Lana Mia -langasta, jossa on 80% merinovillaa ja 20 % polyamidia. Lanka on todella ihana ja helppo neuloa, eikä se yhtään kutita. Ensimmäiseksi neuletakikseni valitsin suositusten perusteella tuon Veera Jussilan Muisto -neuletakin, ja helppo se onkin ollut tehdä: malli on yksinkertaisuudessaan kaunis, ja ohje helppolukuinen, vaikka alkuun mietityttikin, kuinka jaksaisin neuloa takin noin ohuesta langasta puikoilla 3,5.. 

Yllättävän helposti se kuitenkin sujui, ja into pysyi, joten uskaltauduin ostamaan lisää samaa lankaa, ja päätin neuloa siitä äidillenikin samanlaisen. Aikaa oli 4 viikkoa, ja siinä samalla piti vähän edes yrittää edistää omaa neulettakin, sillä kyselyä sen valmistumisesta tuli tasaisesti. Sormet olivat välillä rei'illä ja laastarein paikotut, mutta silti neule edistyi hitaasti... Oikeastihan tikuttelin paljonkin, mutta salaisuus piti pitää. 

Ilmeisesti siinä onnistuin, sillä saajan ilme oli näkemisen arvoinen, kun pakettinsa avasi. 

IMG_3956.jpg

Oma takki on vielä vähän vaiheessa, onneksi intoa neulomiseen riittää edelleen. Ja onnistuminen tuo lisää intoa, joten eiköhän se minunkin valmistu ajallaan.

Ihan kohta lähdetään äidin syntymäpäiväkahville. Onnea äiti 💖

Tällä kertaa paketista ei paljastu tuollaista yllätystä, mutta jotain muistamista ja toivottavasti mieluista kuitenkin.

 

Mukavaa maanantaita ja alkanutta viikkoa!

 

-Sallius-