Niin se vaan on esikoisemmekin sen ikäinen, että pääsee ripille ensi sunnuntaina! Mihin kummaan nämä vuodet vierivät..?

Meillä on valmisteltu jo muutamia päiviä kyseisiä juhlia. Vieraita tulee yhteensä n. 30, eikä tilaa ole ihan kovin kamalasti. Mutta eiköhän me mahduta. Vielä pitäisi siivota jonkin verran, leipoakin. Olen parina päivänä jo leiponut, mutta kun uunista tulee sutta ja sekundaa, eivät leipomishommat lopu lainkaan. Tänään teen vielä pikkuleipiä, ja jos ne epäonnistuvat, sitten ostan kaupasta. Työkaveri patisti jo nyt pikkuleipäostoksille, kehotti hankkimaan jotain yksinkertaisia, joita voi sitten vaikka itse kastaa suklaaseen - ja voila- melkein itsetehdyt olisivat valmiita. Mutta jos nyt kuitenkin vielä kokeilen - voihan sitä stressiä hankkia näinkin.. =0)

Nyt siis leipomispuuhiin ja sitten julmetulle kauppareissulle... Toivottakaa onnea!

-S-

Aurinko paistaa taivaan täydeltä, ja tuulettomissa paikoissa on melkein kuuma. Ihana ilma, ihanille äideille!

Tähän äitienpäivään on kuulunut kuohuviini, kukat, lahja ja kortti sänkyyn, herkullinen aamiainen tutussa hyvässä seurassa läheisessä ravintolassa, auringon lämmöstä nauttiminen kotiterassilla, ja varsinkin hyvä, iloinen ja pirteä mieli. Alan vihdoinkin herätä talvihorroksesta, vaikka pää tuntuukin olevan ikiroudassa...

Eilen saatiin Äitylin kanssa pestyä alakerran ikkunat ensi viikonloppuisia rippijuhlia varten. Urakkaa oli, mutta saatiin kuin saatiinkin tehtyä. Tämäkin pirtti valostui kummasti! Vielä täytyy saada verhot ikkunaan, niin on kuin eri huusholli. Ensi viikoksi on paljon touhua luvassa, mutta onneksi viikkoon mahtuu yksi ylimääräinen vapaapäivä tasapainottamaan. Kyllä tämä tästä vielä juhlaksi muuttuu, vähitellen alan minäkin sisäistää tiettyjä asioita, Äitylin kanssa kun on niitä vatkattu nyt ees ja taas: suunniteltu ja muutettu suunitelmia, suunniteltu lisää ja saatu päätöksiäkin tehtyä.

Kiitos Äiti! Ilman sinua moni asia olisi jäänyt tekemättä, ja moni tehty miten kuten. Olen niin iloinen, että olet jälleen monta askelta lähempänä sitä omaa itseäsi, millaisena minä sinut tunnen.. <3

Ja jos on päässyt totuus unohtumaan, muistellaanpa aikaa noin kolmisenkymmentä vuotta taaksepäin...:

"Äiti on kiva, äiti on kova. Äiti on pehmeä, äiti on lempeä. Äiti on kaunis, äiti on hyvä. Äiti on hyvä kaveri"                                                                                                                                                          

Sydänlämpöiset onnittelut kaikille Äideille!         

-S-                                  

... Ja that's it. Mitäs siinä sitten kummempia.

-S-

Muutamana päivänä näytti jo ihan keväältä, ja nyt... Aamusta satoi räntää ja oli himskatin märkää, nyt sentään on vähän kuivempaa. Tänään kävin ostamassa Maisalle kurapuvun, ettei aina lenkin jälkeen tarvitse pestä koko neitiä. Koon valinta vaan on vaikeaa, neiti kun ei ihan vielä ole täysikasvuinen. Nyt sitten mietinkin, voinko laittaa uuden kurapuvun päälle jo tänään, vai pitääkö se vielä vaihtaa. Helpointa varmaan olisi, jos menisin otuksen kanssa kauppaan ja katsottaisiin myyjän kanssa yhdessä. Mutta  kun ei vaan huvita raijuttaa neitiä sinne..

Tuo neiti koettelee hermojani nykyään jatkuvasti, ilmeisesti luulee pienessä koiran päässään olevansa jo niin iso tyttö, että kuvittelee voivansa tehdä ja käyttäytyä miten huvittaa. Tänään vastassani oli sytykkeiksi silputtu puulasta, ja puoli pussillista puoliksi syötyjä karppileipiä... Niinpä. Ja tekemisen puutettahan ei oikeasti ole, mutta kun ei huvita kaivaa herkkunameja tekemistäni kätköistä, kun se on liian vaikeaa puuhaa - siinä jopa pitäisi tehdä ja päätellä jotain itse. Helpommalla saa huvia, kun venyttää itsensä piiiiiiiiiitkäääääääksi ja kiskoo pöydiltä ja tasoilta kaiken, mikä on kiskottavissa. Kotona kun ollaan, nukkuu melkein kaiken aikaa - säästää siis voimiaan siihen, että jaksaa tehdä kotiväelle iloisia yllätyksiä tervetuliaisiksi, kunhan vain paikalta poistumme...

"Mitään pahaa en oo tehny - ihan kiltisti oon ollu. Ai miten niin muka syönyt jotain - HAA HAA -  - jaa MITÄ roikkuu suupielistä...? (Perhana, taas kävi käry...) Mut pusulla selviää..."

SMACK! <3

-S-

Niin se meni tänäkin vuonna vauhdikkaasti neljän päivän pääsiäisvapaat. Ikävä tulee... Ja arki alkoi kohinalla jo tunti sitten, kun työrintamalla tuli ongelmia. Niitä tässä yritetään sitten järjestellä edelleen: sijaisilta odotellaan vastauksia työtarjouksiin. Huoh.

Tarkoituksenani oli nukkua kunnolla ja pitkään pääsiäisen aikaan, mutta enpä sitten onnistunutkaan tavoitteissani. Maisa huusi joka aamu ulospääsyä jo hyvissä ajoin, eilen heräsin puoli seitsemän aikaan, ja tänään tunnin myöhemmin. Tänään pidin kyllä silmäni sikkurassa visusti niin pitkään, että pääsin takaisin sänkyyn, ja sitten jatkoin uniani, tosin alkuun vain yritin. Neiti alkoi haukkua jotain ja herätti sillä koko orkesterin. Onneksi mies nousi tällä kertaa ja siirtyi sohvalle, minä käänsin kylkeäni ja jatkoin uniani.

Maisan tulon jälkeen on omat uneni vähentyneet huomattavasti: laskin juuri, että arkipäivinä nukun yhteensä 2,5 tuntia/vko vähemmän kuin ennen neitiä, ja viikonloppunakin huomattavasti vähemmän. Ihme, jos väsyttää, eikä mikään huvita. Niin aikaisin en iltaisin nukkumaan pääse, että tarpeeksi saisin nukkua, sängyssä pitäisi olla viimeistään yhdeksältä, eikä se kyllä onnistu tässä huushollissa.

Mutta onpahan nyt ainakin oleiltu vaan, sillä mitään järkevää en ole aikaan saanut. Perjantaina paistoin muutaman pellillisen riisipiirakoita ja tänään tein sienipiirakkaa ja täytekakun E:n nimpparikahveille. Aikomuksena oli tänään mennä illansuussa koko porukalla ainakin syömään, mutta taisi nyt sekin jäädä. Mies siivoaa pihassa, ja minä tösötän omiani. Meneehän tämä ilta rattoisasti näinkin.

-S-

Minä teen työtäni lasten parissa, vaikka kuuluu siihen paaljoon muutakin. Työssäni olen melko ripeä, osaan tehdä montaa asiaa samanaikaisesti, pystyn havainnoimaan isoja kokonaisuuksia ja ennakoimaan tilanteita. Aina löytyy parannettavaa, mutta tiedän olevani hyvä siinä, mitä teen.

Lapset eivät yleensä anna paljonkaan palautetta, vaan ovat melkoisen tyytyväisiä päivän touhuihinsa. Silloin tällöin kuitenkin joku yllättää. Näin kävi viimeksi torstaina, kun olin ennen lorupiirin alkua laittamassa yhtä pikkuista rattaisiin seuraamaan touhuja ja odottelemaan päikkäreille menoa.

T= 5-vuotias tyttö, M= minä

T: Miks sä oot kaikkiin asioihin noin nopee?

M: ......?...... Ehkä mä olen harjoitellut paljon. Onks se hyvä vai huono asia?

T: Hyvä.

M: Kiitos, niin munkin mielestä.

....

Tästä on hyvä jatkaa taas pääsiäisen jälkeen.

Sitä ennen: Rentouttavaa pääsiäisen jatkoa!

-S-

Kuten aiemmin on tullut varmasti selvästi, nuorimmaisemme harrastaa jääkiekkoa ja toimii pääsääntöisesti maalivahtina. Jo pitkään on ollut ongelmana nuoren miehen koko, joka on ns. välimallia: ei enää ihan juniori, eikä vielä seniori. Varusteet aiheuttavat siis välillä hankaluutta toimia ketterästi ja häiritsevät keskittymistä kun eivät aina pysy kuten pitäisi. Melko usein nuorimies nyppii milloin mitäkin, ja viime aikoina lisäpolkkeet ovat olleet nyppimisen kohteena. Hän on jo pitkään puhunut, että niille pitäisi tehdä jotain, kun kuminauhat ovat löystyneet niin, etteivät polkkeet pysy paikallaan, vaan valuvat koko ajan.

Nyt kun turnausreissu on ihan liu'un päässä, oli pakko toimia. Eilen suhasimme lähialueen urheiluliikkeet etsien sopivamman kokoisia lisäpolkkeita ja lenkkareita siinä sivussa. Kun polkkeita ei löytynyt, pohdimme, josko saisimme kiekkoilijan sukkanauhoilla ne jotenkin pysymään, vaan eipä löytynyt niitäkään sopivia (maalivahdin alasuojat kun ovat erilaiset kuin kenttäpelaajalla sattuneesta syystä ja sukkanauhat ovat yleensä näissä kiinni - ihan vaan tiedoksi niille, jotka eivät ko. asiaan ole perehtyneet..). Ei siis onnistanut sillä saralla.

Tänäänpä olikin tällä äiteellä mietittävää, kuinka homman hoitaisin. Kuminauhojen lyhentäminen ei asiaa olisi ratkaissut, ne olivat loppujen lopuksi sopivan kireät, mutta sisäpinta polkkeissa liukas. Jotenkin ne pitäisi siis saada "roikkumaan", kun niissä sellaiset lenksutkin on, mutta mistä ja kuinka... Aikani kun mietin ja kaivelin ompelutarvikevarastoani, löysin sieltä pätkän napinläpikuminauhaa, ja vähitellen alkoi lamppu vilkkua... Maalivahdin housuistakin löytyy henkselinnapit, joten kauppaan ostamaan pari meetriä mustaa napinläpikumpparia ja sitten vaan hallille virittelemään! Hyvältä vaikuttivat ainakin virittelyvaiheessa kuulemma, kohta saan kuulla, toimivatko käytännössä.

Kyllä elämä on sitten ihmeellistä, kun paineen alla syntyy parhaat ideat! =0)

Idearikasta loppuviikkoa! Tämä lähtee nyt pakkailemaan...

-S- 

Eilen oltiin istumassa iltaa tuttavaperheen luona, ja tuttuun tapaan ilta venyi pitkälle yöhön ja aikaiseen aamuun... Nukkumaan pääsin puoli kolmen aikoihin. Yllättävän pirteänä kuitenkin heräsin kahdentoista aikoihin, ja kun mies lähti jossain vaiheessa päivää Maisan kanssa lenkille, päätin tehdä karjalanpiirakoita.

Olen muutama viikko sitten ottanut talteen jostain hyvän oloisen reseptin, mutta tietenkään en sitä mistään tähän hätään löytänyt. Marttojen sivuilta sitten löysin sellaisen, joka vaikutti ihan kokeiltavalta.

Ja nyt VAROITUS!: jos joku pulikan valtiatar tätä sattuu lukemaan, kannattaa lopettaa tähän, tai jatkaa sitten omalla vastuulla. Minun vakuutukseni ei korvaa naurusta ratkennutta mahanahkaa tai sijoiltaan menneitä leukaperiä, ei myöskään kastunutta tietokonetuolia tai muuta vastaavaa vahinkoa...

*TIRSK TIRSK*

Tällaisia ruttanoita sain aikaiseksi...

Ei tuo rypyttäminen todellakaan ole kovin helppoa, ei ainakaan jos näillä hermoilla pitäisi saada kauniita, oikeasti riisipiirakan näköisiä aikaiseksi. Eikä minulla tietenkään ollut sitä pulikkaa - kaulimella tein ja vähän oikaistun version vielä, jossa taikina kaulitaan puolen sentin paksuiseksi levyksi ja lasilla otetaan pyöreitä renkuloita, jotka sitten sillä pulikalla pitäisi kauniin soikeiksi saada. Minulla tuli vähän minkä muotoisia sattui, eikä täytettäkään kaikissa taidan juuri saman verran olla, mutta eipä se tahtia haitannut. Monta pellillistä syntyi noinkin, ja ihan hyvältä ne maistui. Maistui, maistui!

Ja mikä siis tärkeintä tässäkin projektissa, sain jotain aikaiseksi, enkä edes menettänyt hermojani kertaakaan. En edes silloin, kun voi-vesi-seoksella noita valmiita voitelin, ja pullasuti päätti ajoittaa karvanlähtönsä juurikin samaan saumaan.

Että ylpeä olen, ja teen ehkä toistekin. Jotain kun vielä taisi jäädä parantamisen varaa...

-S-

.. lähteä ulkoilemaan!

Maisuli odottelee lenkille pääsyä, minä odottelen Miestä, joka pakertaa yläkerrassa kouluhommiaan. Hän kun lupasi mieluusti lähteä meidän tyttöjen kanssa lenkille, kunhan saa hommansa tehtyä.

Aamu meni pitkäksi eilisen Tervomaan Jonnan tapaamisen vuoksi, ja kun aamu venähti, jäi messuille lähtökin. Toivottavasti Äityli ei ollut asiasta kovin pahoillaan... En sitten vaan jaksanut ruveta kamalalla kiiruulla aamupalalle ja itseäni laittamaan kuntoon. Nyt tuntuu, että tämä oli omalta kannaltani paras päätös. Oleillessa on tämä päivä tähän asti mennytkin, vielä olen pyjamassa ja aamutakissa teemuki kourassa...

-S-

On se mukavaa kun on jälleen viikonloppu! Tosin tämän päänsäryn voisin mieluusti hävittää ja kadottaa johonkin, mutta ehkäpä se lääkityksellä lähtee. Päätä särkee nykyään jatkuvasti, taitaa hartiat olla taas niin jumissa, että. Ja niin, ehkäpä se hieronnassa käyminen auttaisi, mutta kun en vieläkään ole saanut sitä itselleni varattua, joskus silloin tällöin ei auta...

Nuorimmaisella on tänään viimeiset sarjapelit, vielä arvon, lähdenkö sittenkin katsomaan niitä, vai Äitylin kanssa käsityömessuille. Jos tänään lähden peliin, messut jäävät huomiselle. Ei huono vaihtoehto sekään tällä olotilalla. Illalla menemme Miehen kanssa joka tapauksessa kuuntelemaan Tervomaan Jonnaa Telakalle, hän on aloittanut taas keikkailut pitkän tauon jälkeen. Ihanaa!

-S-